Valinnoillasi on väliä
Suomi ja Eurooppa ovat monitasoisessa kriisissä
Koko julkisen sektorin velka on ylittänyt kestävyyden rajat ja velkaannumme edelleen ennätysvauhtia. Velkataakkamme on nyt 90,3% BKT:sta, velanhoitokulujen arvioidaan tuplaantuvan 6,5 miljardiin euroon 2030 mennessä. Veroaste Suomessa on silti OECD-maiden korkeimpia. Valtion tehtävät ja budjetti on kasvanut 90-luvun noin 24 miljardista vuonna 2026 92 miljardiin. Leikkaustarve ensi vaalikaudelle on arvioitu olevan n. 8-11 miljardia.
Orpon hallitus on tehnyt töitä velkaantumisen hidastamiseksi, mutta tahti ei ole riittävä, eikä leikkauksia ei ole kohdennettu vaikuttavimmalla ja oikealla tavalla.
2027 vaalit tulevat olemaan vaalit, joissa ei jaeta vappusatasia, vaan niukkuutta.
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on alettu tiedostaa kriisin syvyys, jossa olemme. Vakavastiotettava poliitikko ei voi luvata valtion kassasta muuta kuin niukkuutta. Valtion menot ja tehtävät on asetettava todelliseen tärkeysjärjestykseen. Kysymys kuuluukin, kuka ja mitkä menot maksetaan ensin?
Miksi sitten äänestää kristillisdemokraatteja?
Koska kristinuskon pohjalla oleva juutalainen ymmärrys moraalista, oikeasta ja väärästä ja tämän kulttuuriperimän meille petaama hedelmällinen maa on mahdollistanut kukoistavan ja järjestäytyneen yhteiskunnan. Yhteinen arvopohja ja jaettu kulttuuri on taloudellisen menestyksen edellytys. Jaetut arvot ovat olleet länsimaisen tieteen, taiteen ja talouden kivijalka ja näen tämän perustan nyt olevan vakavasti uhattuna.
Jakamaton ihmisarvo ei ole moderni, universaali ilmiö, vaan looginen seuraus uskosta Jumalaan ihmisen ja maailman luojana. Länsimainen kulttuuri, tieteen, talouden ja eurooppalaisen yhteiskunnan menestys juontuu yhteisestä juutalais-kristillisestä arvopohjasta, jonka perusta on Tanakhissa eli Mooseksen kirjoissa kuvatussa moraali- ja yhteiskuntamallissa. Juutalais-kristillinen perintö on ihmis- ja perusoikeuksien, oikeusvaltiomme ja demokratian pohja.
Syntyvyyden lasku uhkaa yhteiskuntamme rahoitusta ja Suomen kansan olemassoloa
Yhteisen arvopohjan häviäminen, monikulttuuri-ideologian ajama tosiasiallinen segregaatio hajottaa ja polarisoi. Perheet ja avioliitot hajoavat, lapsia ei enää synny. Yhteiskunnallisen päätöksenteon aikahorisontti vääristyy, kun päätöksiä ei tehdä enää omille lapsille ja tuleville sukupolville. Sukupolvien ketju katkeaa, juurettomuus lisääntyy ja merkityksellinen elämä tuntuu vaikealta tavoittaa.
Millainen Suomi on sinun ja haluatko puolustaa sitä?
Eduskuntaan on valittava kansanedustajia, joiden politiikka perustuu tosiasioiden tunnustamiseen ja ilmeisten ongelmien kohtaamiseen. Politiikassa on perimmiltään kyse arvojärjestyksestä, jonka pohjalta yhteiset rahat kohdennetaan. Tämä vaatii kykyä asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kokonaiskuvan hahmottaminen on haastavaa, mutta politiikan ytimessä on tavoite yhteensovittaa kilpailevia ja ristiriitaisiakin toiveita ja tavoitteita.
Politiikka ei ole monimutkaista tai vaikeaa: se on useimmiten itsestäänselvyyksistä puhumista ja ongelmien tunnistamista. Politiikassa merkitystä on usein sillä, miltä asiat näyttävät, eikä aina sillä, miten ne tosiasiassa ovat. Lainsäädännössä muutos on hidasta, ja syy-seuraussuhteiden näkeminen usein vaikeaa. Kuka teki mitä ja kenen syy se on. Syyttelyn sijaan tulisi keskittyä hakemaan ratkaisuja.
Tutustu analyysiini aikamme polttavimmista yhteiskunnallisista ongelmista ja ratkaisuista, joita haluan politiikassa edistää.
Olen 46-vuotias kolmen lapsen perheenäiti ja vaimo. Koulutukseltani olen valtiotieteen kandidaatti (sosiaalipolitiikka) ja politiikan tutkimuksen maisteri.
Työurani olen tehnyt pääasiassa finanssialalla, yhteiskuntasuhteiden ja sidosryhmätyön, sääntelynmukaisuuden varmistamisen sekä operatiivisen riskienhallinnan ja EU-asioiden parissa. Opiskeluaikana olin aktiivisesti mukana EU-tason nuorisojärjestöissä sekä opiskelijapolitiikassa, Suomessa, Sveitsissä ja Brysselissä. Lisää voit lukea LinkedIn-profiilistani.
Sitten elämä heitti minut Sveitsiin opiskelemaan politiikan tutkimusta - 17 vuotta työskentelyä ja arkista perhe-elämää Genevessä, Bernissä ja Zürichissä antaa perspektiiviä tarkastella Suomen yhteiskunnallista ahdinkoa ulkopuolisen silmin. Vasta paluumuutto Suomeen koronavuosien jälkeen avasi silmäni Suomen nykytilalle.
Enkä pidä näkemästäni. Tästä syystä lähdin politiikkaan alue- ja kuntavaaleissa 2025.
Päätin käyttää sananvapauttani, koska muuten se häviää. Uskon, että yksikin ääni voi muuttaa asioita. Sanoilla luomme todellisuutta. Pikkuhiljaa ymmärsin, että keisarilla ei ollutkaan vaatteita ja itsestäänselvyyksien toteaminen muuttui rikokseksi. Politiikassa merkitystä on usein sillä, miltä asiat näyttävät, eikä aina sillä, miten ne tosiasiassa ovat.
Olen talousliberaali arvokonservatiivi
Se tarkoittaa, että pidän yksilön vapauksia, omaisuuden suojaa ja yksityisomistusta kaiken taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon perustana, unohtamatta perinteisten perhearvojen, lain ja järjestyksen, rajojen ja oman uskontomme ja kulttuurimme kunnioitusta.
Kollektivismi, monikulttuurisuus, radikaali individualismi, vallan keskittäminen ja relativismi ovat tuhonneet paljon hyvää yhteiskunnassamme.
Vuosien saatossa olen radikaalistikin muuttanut mielipiteitäni.
Sosiaalistuminen hyvinvointi- ja keskusvaltioajattelun, suomettumisen jälkeiseen lama-ajan Suomeen karisi Sveitsissä, jossa näin yhteiskunnan toimivan erinomaisesti juuri vastakkaisten arvojen pohjalta ja kukoistavan EU:n ulkopuolella. Ajatteluni ja arvojärjestykseni muuttui.
Piia Geering | Kun valintoja on tehtävä
KD:n eduskuntavaaliehdokas, Naantali, Varsinais-Suomi